2017-12-10

Adventtia ja Arabiaa

Jouluhan hiipii ovelle ihan tuota pikaa. Tänään on saatu poltella toista adventtikynttilää. Tulppaaniruukkuun laitoin eilen sammalta koristeeksi. Näkösällä olleet piipat kätkeytyivät sen suojiin.

Jopa ihan pikkupala vihreää piristää sisällä, sillä tänään ulkona on ollut niin märkää koleaa ja sohjoista, että pihalle ei ole tehnyt mieli aikaa viettää vaikka onkin ollut vapaa päivä.






Tasetit ovat kasvattaneet juuria, mutta miettivät edelleen,
koska olisi aika pukata lehtiä kasvuun


Kirpparilta löysin pari hyväkuntoista Arabian lautasta. Minulla on ennestään pari tuota alla olevaa mallia, mutta eri värisenä. Tämän lautasen kukkaset ovat hyvin murretun vihreitä. Eilen surffasin netistä ainakin pari sataa Arabian lautasta, mutta juuri tälle mallille en löytänyt nimeä tai suunnittelijaa. Lautanen ja kuvio ovat joko 60- tai 70-luvulta.


Lisäksi mukaani tarttui samaan lautasmalliin maalattu vähän erilainen kukkakuvio. Nämä lautaset sopivat hyvin ensi kesän kattauksiin muiden mökkilautasten kanssa.


Sattuisitko sinä tietämään nimeä näille lautasille? Olisi kiva tietää. Vai ovatko ihan nimettömiä...

2017-12-06

Piparkakkutalossa juhlaliputus

Piparkakkutalo on kuuluu joulunalusaikaan. Ainakin nuorimmainen poika muistaa muistuttaa, että tehdäänhän talo. Niin me tehtiin. Tarvittiin 1 kg piparkakkutaikinaa, paljon karkkia, sokerikuorrutetta ja ilta yhteistä aikaa talon koristeluun.

Koristeluhan on ihan parasta puuhaa, kunhan ensin on saatu seinät pystyyn, vedetty sähköt ja pidetty harjakaiset. Vihreät kuulat sopivat muuten hyvin pihapensaiksi.

Talossamme on tänään juhlaliputus. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


Talosta ehdittiin ottamaan kuvia jo viikonloppuna, kun se valmistui.


Nuuskamuikkunen oli matkalla etelään, mutta ihastui tähän taloon niin että päätti jäädä sinne asumaan ainakin #suomi100 juhlien ajaksi. Kyllähän tämä teltassa asumisen voittaa joulukuussa.


 





2017-12-03

Jouluvaloja ja sipulikukkia

Tänään oli loistava päivä käydä uimassa, sillä ulkona on tihuttanut vettä. Muutaman kuvan sentään kävin nappaamassa pihalla olevista valoista, jotka ovatkin piristäviä erityisesti näinä päivinä, kun ei aurinko paista.

Pihan kukkahuoneen valaistusta olen säätänyt pitkin syksyä. Se on muuten uskomatonta miten moneen eri malliin valoketjut voi viritellä ja kun vielä löytäisi sellaisen haluamansa lämpimän valkoisen valosarjan laatikkoon kertyneistä sarjoista....

Nyt olen viimein tyytyväinen kukkahuoneen valoihin. Vanhoista valosarjoista ei löytynyt mieleistä, mutta uusi hehkulamppuja jäljittelevä sarja on kaunis. Sen lisäksi vanha lyhyt valosarja löysi paikkansa kukkahuoneen takaiseinän pyöreän peilin kehystäjänä.




Kukkamökissä majailee edelleen liuta sipulikukkaruukkuja valmistautumassa kevääseen. Päällä on lehtiä tasaamassa kosteutta ja suojaavat myös pikkupakkaselta. Pakkastalven tullen kannan ruukut kellariin, jotta eivät mene umpijäähän.




Sisällä taasen kieputin valosarjan maasta löytämäni metallirenkaan ympärille. Tästä tuli minusta simppeli, kevyt ja oikein onnistunut. Pimeällä se näytti kivalta ulkoa päin.


Tässä kasvitieteellisiä pikkutulppaaaneja vierashuoneen ikkunalaudalla. Jospa kukkisivat jo jouluna.


Kolmannen valosarjan kieputtelin tähden muotoon. Tähti oli hetken kukkahuoneessa, mutta tuo kylmä valkoinen valo ei sopinut sinne yhtään, Se saa nyt olla ulkosaunan seinustalla.


Pihan "valokaari" on ollut puissa koko vuoden ympäriinsä. Laitoin sen tuohon viime syksynä poikien pihapelimaalin yläpuolelle valoksi. Oli tänä vuonna helppo laittaa päälle, kun pimeä kausi taas alkoi. 

Viikoloppuna aikaa vierähti piparkakkutalon tekopuuhissa. Siitä tuli vastustamattoman herkullisen näköinen. Täytynee ottaa nopsaan kuvia ennen kuin joku käy napsaisemassa palasen.



2017-11-19

Jättiverbena talvetukseen

Lokakuussa keräsin jättiverbenoita ison ruukullisen puutarhasta ja kiikutin ne kellariin. Tänään keräsin juurakoita vielä lisää talteen toisen ruukullisen, Samalla kiikutin pari viimeistä pihalla ollutta isoa kukkaruukkua talvisäilöön.

Lokakuussa siirsin monta jättiverbenaa ruukussa kellariin

Jättiverbena kukki tuolloin vielä ryhdikkäästi
Pieni jättiverbena oli eksynnyt syysasterien joukkoon
21.10. pakkanen kuurasi verbenojen kukintoja

Vilina seurasi terassin kaiteelta minun tämänpäiväisiä puutarhatouhuja

Tämmöisen verbenaruukun vein talveksi kellariin
Harmaa kalkkimaali on muuten pysynyt hyvin tuossa muoviruukussa. Se ei ole säikähtänyt sateita, mutta pieniä kolhuja maalipinta on saanut siirtelystä. Ruukku sotkeentui mullasta kun sitä tyhjensin ja täytin, mutta multatahrojen pyyhkimistäkin maali kesti ihan hyvin. Ei tullut rätti harmaaksi.

Tässä postaus viime talvelta, kun kalkkimaalasin kukkaruukkuja, klik!

Tänään jättiverbenoiden kaunis väri oli enää muisto vain
Sipulikukkia olen ruukuttanut pitkin syksyä vaikka kuinka ja astioita olen pitänyt vielä ulkona kuten tätä lasipurkkia.
Meinasin kuvata lasipurnukkaa lisäksi värikästä taustaa vasten ja sen myötä siirsin sen pihalla lojuvan puutarhatuolin käsinojalle. Saunan seinässä on Italian punaista ja okraa. Vilina jatkoi tarkkailuaan ja sitten hän olikin jo samaisen tuolin alla.


Seuraavaksi hän siirtyi tuolin vapaana olevalle käsinojalle
Ja kuin huomaamatta matka jatkui
käsinojalle purkin viereen
ymmärtänette tilanteen, johon kuvaajankin oli sopeutuminen
Pääosassa on tietenkin Vilina hänen ylhäisyytensä eikä mikään lasipurkki!

2017-11-05

Myyrämestoilla

Mökkiviikonloppu ja Vilina tietysti mukana. Meinasin, että kuvaan videolle kissan innokkaat juoksut pihan poikki, mutta homma menikin myyrien kyttäämiseksi rannassa.


Myyrät asuu tuon kiven alla, joka on kallion juurella.

Mitäs sanot, jospa sirryn vielä lähemmäksi vaanimaan?




Mä venaan, myyrät.


Siirryin siis kamerani kanssa ottamaan kuvia marraskuun auringon kultaamasta rannasta. Vilina sai jäädä rauhassa hoitamaan metsästystä. Hyvää metsästysonnea hänelle.




 

Kannonnokkaan oli kasvanut erikoinen ilmestys. Itseasiassa se näytti vähän ällöltä, mutta kuitenkin kiinnostavalta. Se oli kuin korvasienen erikoinen värimuunnos. Väri oli erikoinen, jotain rosan ja purppuran välillä...

Purppuran värinen sieni




Myyräonnea ei tällä kertaa ollut.
Iltaruokaa Vilina sitten odottelikin mökin lämmössä.
Joko sitä ruokaa sais?


Olipa hyvä että nappasin pokkarikameran mökille mukaan.
Oli ilo napsia näitä kuvia.